Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Tokio : Tietoa Japanista : Poliittinen järjestelmä

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Tokio

3-5-39, Minami-Azabu, Minato-ku
Tokyo 106-8561
Puh. +81-3-5447 6000
S-posti: sanomat.tok@formin.fi
English | Suomi | Svenska | 日本語 |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Maatiedosto Japani

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet säätivät Yhdysvaltojen johdolla uuden perustuslain korvaamaan Meiji-aikakaudella vuonna 1890 säädetyn perustuslain. Uusi perustuslaki, joka tuli voimaan 3. toukokuuta 1947, jätti keisarin valtion yhtenäisyyden symboliksi ilman todellista valtaa.

 

Vuoden 1947 perustuslaki rakentuu demokratian, ihmisoikeuksien ja vallanjaon kunnioittamisen sekä sodasta luopumisen periaatteille. Perustuslakinsa mukaan Japani hylkää sodan suvereenina oikeutenaan ja pidättäytyy voimakeinojen käytöstä tai niillä uhkaamisella kansainvälisten erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei Japanilla periaatteessa ole perinteisiä asevoimia vaan niin kutsutut itsepuolustusvoimat (Self-Defense Forces, Jieitai 自衛隊), joiden tehtäväkenttä on rajattu, vaikkakin organisaatio ja varustelu vastaavat pitkälti moderneja asevoimia.

 

Sodasta luopumisen periaatteesta (perustuslain yhdeksäs artikla) on käyty keskustelua etenkin 11. syyskuuta 2001 terrori-iskujen jälkeen ja Kiinan  poliittisen ja taloudellisen vaikutusvallan kasvaessa. Aben toinen hallitus pitää aktiivisesti yllä keskustelua ns. kollektiivisen itsepuolustuksen sallimisesta, mikä mahdollistaisi hyökkäyksen kohteeksi joutuneen liittolaisten avustamisen.

 

Perustuslain mukainen vallanjaon järjestelmä on yhdistelmä sekä brittiläistä parlamentarismin perinnettä että yhdysvaltalaista perustuslaillisuusperinnettä. Perustuslain mukaan maan korkein valta kuuluu kaksikamariselle parlamentille. Toimeenpanovaltaa käyttävä hallitus on parlamentille vastuullinen. Parlamentti äänestää jäsentensä joukosta pääministerin, jonka keisari muodollisesti nimittää. Pääministeri on maan poliittinen päämies. Tuomiovaltaa käyttää itsenäinen tuomioistuinjärjestelmä. Korkein oikeus puolestaan valvoo lainsäädännön perustuslaillisuutta, mutta parlamentti voi erottaa tuomareita.

Valtionpäämies

Keisari

Keisari on valtion yhtenäisyyden symboli ilman todellista valtaa.

 

Akihito 明仁
Valtaistuimelle: 7. tammikuuta 1989
Nimike suomeksi: Keisari
ruotsiksi: Kejsar
englanniksi: Emperor
japaniksi: Tennō, 天皇

Parlamentti

Parlamentin nimi omalla kielellä: Kokkai, 国会 (englanniksi Diet of Japan).

 

Rakenne

 

Ylähuone (Sangiin, 参議院, House of Councillors) 242 paikkaa. Alahuone (Shugiin, 衆議院, House of Representatives) 480 paikkaa.

 

Parlamentin säännönmukainen istuntokausi alkaa tammikuussa ja päättyy loppukeväästä. Käytännössä istuntokautta yleensä pidennetään.

 

Periaatteessa sekä ylä- että alahuoneen on hyväksyttävä lakiesitys, jotta se astuisi voimaan. Alahuone voi kuitenkin toisessa käsittelyssä kahden kolmasosan enemmistöllä sivuuttaa ylähuoneen poikkeavan päätöksen ja saattaa lain voimaan. Käytännössä kahden kolmasosan enemmistö on harvoin saavutettu, joten yleensä lakiesitykset vaativat molempien huoneiden hyväksynnän. Poikkeuksen tästä tekevät budjettilait ja kansainväliset sopimukset, joihin riittää periaatteessa vain alahuoneen hyväksyntä. Alahuoneen vaalitulos vaikuttaa maan pääministerin ja hallituksen valintaan. Alahuoneella on siis ylähuonetta enemmän valtaa.

 

Vaalijärjestelmä

 

Parlamenttivaalit käydään yleisillä vaaleilla, joissa äänioikeutettuja ovat 20 vuotta täyttäneet kansalaiset.

 

Ylähuoneen edustajat valitaan kuudeksi vuodeksi. Vaalit järjestetään kolmen vuoden välein, jolloin valitaan aina puolet edustajista. Enemmistövaaliperiaatteella (äänestämällä henkilöä) valitaan 146 edustajaa ja loput 96 suhteellisen vaalitavan mukaan (äänestämällä henkilöä tai puoluetta).

 

Alahuoneen edustajat valitaan neljäksi vuodeksi. Vaalipiireistä valitaan enemmistövaaleilla 300 edustajaa, suhteellisen vaalitavan mukaan 180 edustajaa. Järjestelmä suosii selvästi suurpuolueita. Seuraavat alahuoneen vaalit pidetään joulukuussa 2016.

 

(http://www.sangiin.go.jp/eng/index.htm)

 

(http://www.shugiin.go.jp/index.nsf/html/index_e.htm)

 

Toisen maailmansodan jälkeisen ajan Japanissa piti valtaa konservatiivinen liberaalidemokraattinen puolue (Liberal Democratic Party eli LDP, japaniksi Jiyū-Minshutō, 自由民主党) lähes yhtäjaksoisesti. Vuoden 2009 parlamenttivaaleissa tilanne väliaikaisesti muuttui, kun sosiaaliliberalistinen Japanin demokraattinen puolue (Democratic Party of Japan eli DPJ, japaniksi Minshutō, 民主党) otti murskavoiton. LDP palasi takaisin valtaan vuoden 2012 alahuoneen vaaleissa, ja hallituskoalitio sai myös ylähuoneen taakseen heinäkuussa 2013.

 

Tyypillistä Japanin puoluekentälle ovat olleet nopeat muutokset puolueryhmittymissä. Eräiden näkemysten mukaan valtapuolueet LDP ja DPJ ovat itsessään jo koalitioita, joiden eri ryhmittymien edustajat (englanniksi factions, japaniksi habatsu, 派閥) käytännössä muodostavat Japanin hallituksen. Ryhmittymien perustana eivät niinkään ole ideologiset tai poliittiset kannat, vaan olennaista on ryhmän johtajan asema yhteiskunnassa ja politiikassa, sillä se tuo vaikutusvaltaa koko ryhmälle.

 

Poliittiset puolueet

 

Japanin parlamentin puoluekentän muodostavat seuraavat puolueet. Paikkajako 480-paikkaisessa alahuoneessa ilmenee suluissa; hakasuluissa ylähuoneen paikkaluku.

 

Tilanne 28. helmikuuta 2014; ylähuoneen luvut 16. maaliskuuta 2014:

 

Liberal Democratic Party (LDP, japaniksi Jiyū-Minshutō, 自由民主党 tai Jimintō, 自民党, 293 paikkaa [114 paikkaa])

LDP on konservatiivinen puolue, jonka nykymuoto sai alkunsa vuonna 1955 liberaalipuolueen ja demokraattisen puolueen yhdistyessä. Puolueen politiikka on rakentunut sekä Japanin ja Yhdysvaltain allianssin että hallinnon ja talouselämän tiiviiden suhteiden perustalle.

 

Democratic Party of Japan (DPJ, japaniksi Minshutō, 民主党, 55 paikkaa [58 paikkaa])

Puolue perustettiin alun perin vuonna 1947 ja se oli hallitusvastuussa 1950-luvun alussa, mutta lakkautettiin skandaalien takia. Se perustettiin uudelleen reformipuolueena vuonna 1998. DPJ nousi suurimmaksi puolueeksi vuoden 2009 alahuoneen vaaleissa, ja syrjäytti hetkeksi pitkään Japania hallinneen LDP-puolueen.

 

Japan Restoration Party (JRP, japaniksi Nippon Ishin no Kai, 日本維新の会, 53 paikkaa [9 paikkaa])

12. syyskuuta 2012 muodostettu puolue koostuu Osakan pormestari Toru Hashimoton perustamasta samannimisestä puolueesta ja Tokion entisen kuvernöörin Shintaro Ishiharan Auringonnousu puolueesta (Taiyō no Tō), jotka yhdistyivät 17. marraskuuta 2012 ns. ”kolmanneksi voimaksi” joulukuun 2012 alahuoneen vaaleihin.

 

The New Kōmeitō (NK), japaniksi 公明党, 31 paikkaa [20 paikkaa])

Puolue perustettiin vuonna 1964 buddhalaisen Sōka Gakkai (創価学会) -järjestön poliittiseksi siiveksi. Sittemmin uskonnollinen yhteys on virallisesti katkaistu ja The New Kōmeitō on tällä hetkellä keskilinjan puolue.

 

Your Party (YP, japaniksi Minna no Tō, みんなの党, 9 paikkaa [12 paikkaa])

Entinen ministeri Yoshimi Watanabe (渡辺 喜美) perusti puolueen vuonna 2009. Watanabe oli aikaisemmin LDP:n jäsen. Your Partyn päämäärä on ollut tehdä hallitustyö demokraattisemmaksi vähentämällä etabloitujen byrokraattien valtaa ja vahvistamalla vaaleissa valittujen edustajien vaikutusvaltaa päätöksenteossa. Muiden poliittisten kysymysten suhteen Your Party tosin seuraa vahvasti LDP:n linjauksia.

 

Unity Party (japaniksi Yui-no-tou, 結いの党, 9 paikkaa [6 paikkaa]) on Your Party -puolueesta joulukuussa 2013 irrottautunut uusi puolue.

 

Japanese Communist Party (JCP, japaniksi Nihon Kyōsan-tō, 日本共産党, 8 paikkaa [11 paikkaa])

Puolue laillistettiin toisen maailmansodan jälkeen. Nykyään puolueen linja on kansallismielinen ja sosialismin periaatteita kunnioittava. Puolue ajaa ratkaisua rauhansopimuksen solmimista Venäjän kanssa (ja täten ratkaisua saarikiistaan), itsepuolustusvoimien hajottamista (olosuhteiden salliessa), USA-Japani puolustussopimuksen purkamista ja Yhdysvaltojen Japanin tukikohtien lopettamista.

 

People's Life Party (japaniksi Seikatsu no Tō, 生活の党, 7 paikkaa [2 paikkaa])

Perustettiin 27. joulukuuta 2012 kun Ichiro Ozawa kumppaneineen erosivat Tomorrow-puolueesta (japaniksi Nippon mirai no Tō, 日本未来の党).

 

Social Democratic Party of Japan (SDPJ, japaniksi Shakai Minshu-tō, 社会民主党, 2 paikkaa [3 paikkaa])

Vuonna 1945 perustettu puolue oli merkittävä oppositiovoima toisen maailmansodan jälkeisenä aikana, mutta sen valta hiipui sisäisten erimielisyyksien takia. 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa puolue menestyi karismaattisen johtajansa Takako Doin (土井 たか子) johdolla, mutta puolue on sittemmin menettänyt suuren osan suosiostaan.

 

Lisäksi parlamentin alahuoneessa on 12 itsenäistä edustajaa; yksi paikka on täyttämättä. Ylähuoneessa itsenäisiä edustajia on neljä.

 

Ylähuoneessa on myös ryhmä "New Renaissance Party and Group of Independents", jolla on 3 paikkaa.

 

Parlamentin kummassakin kamarissa on 39 naisedustajaa.

 

Äänestysprosentti vuoden 2012 alahuoneen vaaleissa oli vain hieman yli 59 prosenttia. Vaalijärjestelmästä johtuen LDP:n oli mahdollista saada murskavoitto, vaikka se itse asiassa menetti 2 miljoonaa ääntä verrattuna vuoden 2009 vaaleihin, joissa se kärsi murskatappion. Ylähuoneen vaaleissa heinäkuussa 2013 äänestysprosentti oli 52,61 prosenttia.

Hallitus

Japanin sodanjälkeistä järjestelmää on pidetty hyvin virkamiesvaltaisena; parlamentilla ja hallituksella on katsottu olevan melko vähän todellista valtaa. Pitkän aikavälin tavoitteena on ollut vähentää virkamiesten vaikutusvaltaa. Lyhytikäiset hallitukset ja lyhyet ministerikaudet eivät ole tukeneet tämän tavoitteen toteutumista.

 

Japanissa on vuonna 2013 valtioneuvoston kanslia mukaan lukien 12 ministeriötä. Varsinaisia ministereitä voi pääministerin lisäksi olla korkeintaan 14, mutta erityistilanteessa määrää voidaan nostaa kolmella. Jokaisella ministeriöllä voi olla korkeintaan kolme varaministeriä. Hallituksen enemmistön on oltava parlamentin jäseniä. Lisäksi kaikkien hallituksen jäsenten tulee olla siviilejä.

 

Muutokset hallituksen kokoonpanossa ovat olleet Japanissa yleisiä. Pääministeri Shinzo Abe muodosti nykyisen hallituksen 26. joulukuuta 2012.

Ministeriöt

(suomalaisnimikkeet ovat viitteellisiä)
Cabinet Office (Valtioneuvoston kanslia), japaniksi Naikaku-fu (内閣府)
(http://www.cao.go.jp/index-e.html)

 

Ministry of Internal Affairs and Communications (Sisä- ja viestintäministeriö), japaniksi Sōmushō (総務省)(http://www.soumu.go.jp/english/index.html)

 

Ministry of Justice (Oikeusministeriö), japaniksi Hōmushō (法務省)(http://www.moj.go.jp/ENGLISH/index.html)

 

Ministry of Foreign Affairs (Ulkoasianministeriö), japaniksi Gaimushō (外務省)(http://www.mofa.go.jp/index.html)

 

Ministry of Finance (Valtiovarainministeriö), japaniksi Zaimu-shō (財務省)(http://www.mof.go.jp/english/index.htm)

 

Ministry of Education, Culture, Sports, Science and Technology (Opetus- kulttuuri-, liikunta-, tiede- ja teknologiaministeriö), japaniksi Monbu-kagakushō (文部科学省)
(http://www.mext.go.jp/english/index.htm)

 

Ministry of Health, Labour and Welfare (Terveys-, työ ja hyvinvointiministeriö), japaniksi Kōseirōdōshō (厚生労働省)
(http://www.mhlw.go.jp/english/index.html)

 

Ministry of Agriculture, Forestry and Fisheries (Maa-, metsätalous- ja kalatalousministeriö), japaniksi Nōrinsuisanshō (農林水産省)
(http://www.maff.go.jp/eindex.html)

 

Ministry of Economy, Trade and Industry (Talous-, kauppa- ja teollisuusministeriö), japaniksi
Keizai Sangyō Shō (経済産業省)
(http://www.meti.go.jp/english/index.html)

 

Ministry of Land, Infrastructure and Transport (Maa-, infrastruktuuri- ja liikenneministeriö), japaniksi Kokudo-kōtsū-shō (国土交通省)
(http://www.mlit.go.jp/english/index.html)

 

Ministry of the Environment (Ympäristöministeriö), japaniksi Kankyō-shō (環境省)(http://www.env.go.jp/en/index.html)

 

Ministry of Defense (Puolustusministeriö), japaniksi Bōei-shō (防衛省)
(http://www.mod.go.jp/e/index.html)

Sisäpolitiikka

Japanin Liberaalidemokraattinen puolue LDP palasi tukevasti vallankahvaan kolmen vuoden tauon jälkeen 16.12.2012 järjestetyissä ennenaikaisissa alahuoneen vaaleissa, ja Shinzo Abe valittiin toistamiseen Japanin pääministeriksi. Demokraattisen puolueen (DPJ) vuonna 2009 alkanut valtakausi jäi kolmeen ja puoleen vuoteen. Vaalitulos antoi LDP:lle hallituskumppani New Komeiton kanssa yli kahden kolmanneksen enemmistön alahuoneessa. Ylähuoneen vaaleissa 21.7.2013 Abe varmisti myös ylemmän kamarin tuen hallitukselle. Hallituskoalitiolla on näin enemmistö kummassakin kamarissa, ja vähän väliä vaihtuvien hallitusten ja pääministerien kausi Japanissa saattaa olla ohi.

 

Japanin sisäpolitiikka kietoutuu pitkälti talouden rakenteiden, ydinvoimakysymyksen ja puolustuspolitiikan ympärille. Väestörakenne asettaa suuria haasteita maalle, eivätkä tarjolla olevat ratkaisumallit - kuten maahanmuuton lisääminen tai naisten osuuden kasvattaminen työelämässä - ole äänestäjien suosiossa. Pääministeri Abe näkee ydinvoiman välttämättömäksi Japanille. Maa on maaliskuussa 2014 edelleen täysin ilman ydinvoimaa kaikkien ydinvoimaloiden ollessa suljettuina. Japani korvaa energiatarpeensa kalliilla tuontienergialla, minkä johdosta yli 30 vuotta positiivisena ollut kauppatase on kääntynyt alijäämäiseksi.

 

Japanin turvallisuusympäristön kasvava epävarmuus ja huonot suhteet niin Kiinaan kuin Etelä-Koreaankin todennäköisesti auttoivat Shinzo Aben vaalivoittoon. Aben julkilausuttu pitkän aikavälin tavoite on muuttaa Japanin perustuslakia tai sen tulkintaa niin, että Japani voisi tarvittaessa puolustaa asein liittolaistaan (Yhdysvaltoja). Hallitus ajaa itsepuolustusvoimille myös kykyä torjua Japanin pikkusaariin kohdistuvat aggressiot. Syksyllä 2013 hyväksyttiin nopeassa tahdissa uusi kansallinen turvallisuusstrategia. Puolustusbudjetti kasvaa hivenen ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Japaniin perustettiin myös Yhdysvaltojen mallin mukaan kansallinen turvallisuusneuvosto, joka keskittää ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätöksenteon etenkin kriisitilanteessa pääministerin kansliaan.

 

Japanilaiset ovat hyvin vahvasti jakautuneet suhteessa itsepuolustuksen laventamiseen. Samoin ydinvoiman käyttöön palaaminen tulee olemaan sisäpoliittisesti äärimmäisen arka asia. Parlamentin äänestykset tärkeissä asioissa, kuten verotuksessa, sosiaaliturvassa tai ydinvoimassa eivät aina seuraile hallitus-oppositio -asetelmaa eivätkä puoluejakoa. Edustajien vaihdot puolueesta toiseen ovat yleisiä. Selvä enemmistö molemmissa kamareissa ei siis takaa nykyiselle hallitukselle täysin vapaata kättä sisäpolitiikassa.

TulostaLähetä

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Tokio

Päivitetty 4.7.2014

© Suomen suurlähetystö, Tokio | Tietoa verkkopalvelusta | Yhteystiedot